Ajankohtaista

Nuorten yleistyvät mielenterveysongelmat ovat yhteiskunnallinen tuote

Nuorten yleistyvät mielenterveysongelmat ovat yhteiskunnallinen tuote

Mitä heikompi sosiaalinen asema, sitä vaikeampaa selvitä ongelmista

Nuorisoasuntoliiton Nuorten asumisen ajankohtaispäivässä 6.2. syvennytään nuorten mielenterveyden teemaan ja etsitään vastauksia nuorten hyvinvointiin, nuorten kohtaamiseen ja nuorten voimavaroihin liittyviin kysymyksiin. Tilaisuuden toisen asiantuntijapuheenvuoron saa Tampereen yliopiston tutkijatohtori Sanna Rikala. Rikala on tutkinut Suomen Akatemian rahoittamassa Poissa pelistä? -hankkeessa mielenterveysongelmien vuoksi työelämästä tai opinnoista poissa olevien nuorten aikuisten taustoja, elämänkulkuja ja nykyisiä elämäntilanteita.

Rikalan mukaan monille nuorille työn ja koulutuksen ulkopuolelle jääminen on häpeän aihe. Kun yhteiskunnallinen ilmapiiri korostaa tehokkuutta, oma-aloitteisuutta ja menestymistä, nuoret näkevät itsensä ”epäonnistujina” suhteessa vallitsevaan ilmapiiriin. Vaikeasta elämäntilanteesta huolimatta nuorilla on kuitenkin kovastikin yritystä muuttaa elämänsä suuntaa:

”Monia motivoi haave palkkatyöstä ja sen mukanaan tuomasta yhteiskunnallisesta osallisuudesta. Toiset haluavat kehittää mielekästä elämää ja osallisuutta palkkatyön ulkopuolella, esimerkiksi vapaaehtoistyön tai järjestötoiminnan kautta. Nuoret eivät halua jäädä marginaaliin”, korostaa Rikala.

Rikala jakaa nuorten jaksamisen haasteet eriarvoistuvassa ja polarisoituvassa yhteiskunnassa kahteen eri tyyppiseen ryhmään. Työn ja opintojen ulkopuolelle päätyy sekä niitä, jotka uupuvat opintoihin ja työuraan liittyvien paineiden alla, että niitä, joilta koulu jää jo varhaisessa vaiheessa kesken mielenterveysongelmien takia. Mielen hyvinvoinnin näkökulmasta varhain opintopoluilta syrjään jääneet ovat kaikkein vaikeimmassa tilanteessa. Näillä nuorilla on usein taustallaan vaikeita elämän olosuhteita lapsuudesta asti. Arkea kuorimittavat toimeentuloon ja asumiseen liittyvät ongelmat.

Nuoret aikuiset ovat Suomessa hyvin eriarvoisessa asemassa keskenään myös mielenterveyspalveluihin ja hoitoon pääsyn suhteen. Opiskelevat ja työssä käyvät ovat paremmassa asemassa, sillä he pääsevät helpommin niin erikoissairaanhoitoon, Kelan työkyvyttömyysetuuksille kuin kuntoutuspsykoterapiaankin. Työn ja opintojen ulkopuolella olevat nuoret sen sijaan kokevat avun saamisen vaikeaksi.

Esimerkiksi avun saaminen masennukseen voi olla haastavaa: ”Kokemukset siitä, että nuorten masennusta ei oteta perusterveydenhuollossa vakavasti ovat valitettavan yleisiä. Erityisen vaikeaksi nuoret kokevat Kelan korvaamaan psykoterapiaan pääsyn.”

Hoidon saamisen vaikeudet kietoutuvat yhteen toimeentulo-ongelmien kanssa, sillä hoitokontakti erikoissairaanhoitoon on käytännössä edellytys työkyvyttömyyteen liittyvien tukien hakemiselle Kelasta. Moni nuorista aikuisista jääkin kokonaan vaille näitä etuuksia ja sinnittelee sairaana silpputöissä tai työvoimatoimiston aktivoinnin kohteena, jolloin ongelmat kertautuvat.

Voimavarat nuorten arjessa

Rikalan tutkimuksen perusteella suurimmat voimavarojen syöjät ovat köyhyys ja toimeentuloon liittyvä epävarmuus, ja kamppailut ”tukiviidakossa”. Myös yhteiskunnalliseen ulkopuolisuuden tunteeseen liittyvä sosiaalinen kipu lamauttaa toimintakykyä.

”Yhteistyö tuki- ja palvelujärjestelmän instituutioiden kanssa vaatii nuorilta paitsi tietoa ja neuvottelukykyjä, myös sinnikkyyttä ja voimavaroja, jotka mielenterveyden ongelmien vuoksi ovat usein vähissä. Kun köyhyys ja mielenterveysongelmat kietoutuivat toisiinsa, voimavarat kuluvat päivästä toiseen selviytymiseen”, Rikala kuvailee.

Vastaavasti voimavaroja vapautuu käyttöön, kun minimitoimeentulo on kunnossa, eikä sen katkeamista tarvitse pelätä. Taloudellisen pohjan ollessa tarpeeksi vakaa, nuorten toimijuus voimistuu ja myös valmius osallisuuteen kasvaa. Osallisuus ja kuulumisen kokemukset puolestaan lievittävät sosiaalista kipua ja vahvistavat näin hyvää kehää. Työn ja opintojen ulkopuolelle jääneet nuoret kaipaavat mielekästä toimintaa yhteisöissä, joihin voi tuntea kuuluvansa.

Miten heikommassa asemassa olevien nuorten tilannetta voisi parantaa?

Palvelujärjestelmä toimii suhteellisen hyvin niiden kohdalla, ja joiden paluu opintoihin tai työelämään näyttää todennäköiseltä.  Kun nuoren ongelmat ovat ehtineet kasautua ja haasteita asettavat esimerkiksi köyhyys, työttömyys, asunto-ongelmat ja päihdeongelmat, on avun saaminen vaikeampaa. Näitä nuoria auttaisi diagnooseista riippumaton mahdollisuus Kelan kuntoutukseen, perustulo tai vastaava järjestelmä, joka takaisi saman minimitulon kaikissa tilanteissa ilman voimia vaativia taisteluja tukiviidakossa ja vapaaehtoisuuteen perustuva kuntoutus, jonka suunnitelma laaditaan asiakaslähtoisesti.

Rikalan mukaan palvelujärjestelmän joustavuudessa onkin vielä parantamisen varaa:

”Mielenterveyden ongelmista kärsivillä nuorilla on lähes aina ajatuksia ja ideoita siitä, mikä heitä auttaisi ja millainen toiminta hänen elämäntilanteeseensa sopisi. Palvelujärjestelmän tarjoamat vaihtoehdot, kuten työpajat tai työkokeilut vastaavat vain harvoin tätä ideaa. Jos toiminta ei ole nuoren näkökulmasta mielekästä, siihen velvoittaminen tulojen menettämisen uhalla voi jopa pahentaa tilannetta.”

Nuorten asuminen, mielenterveys ja voimavarat

NAL:n toiminnanjohtaja Ville Savilampi pitää tärkeänä, että nuorten kanssa työskentelevien ja asumisen kentän ammattilaisten mielenterveysosaamista vahvistetaan: ”Tilanteet, joissa nuorten asuminen kriisiytyy, ovat usein monen tekijän summia. Kun näitä tilanteita lähdetään selvittämään tai ennaltaehkäisemään, on mielenterveyttä tukevasta osaamisesta valtavaa hyötyä.”

NAL:ssa tehdään töitä sen eteen, että nuorilla olisi mahdollisimman hyvät lähtökohdat hyvinvoivaan ja itsenäiseen asumiseen taustasta riippumatta. Tässä tarvitaan muun muassa kohtuuhintaisia asuntoja ja nuorten tarpeista lähtöisin olevaan asumisneuvontaa.

”Tavoitteemme on, että jokaisella nuorella olisi koti, jossa on hyvä olla. Nuorten elämäntilanteet ovat usein alttiita muutoksille. Jos asumisen asiat ovat kunnossa, on elämänmuutoksiin helpompi mukautua, kun voimavaroja jää enemmän muillekin elämän osa-alueille”, jatkaa Savilampi.

Nuorten asumisen ajankohtaispäivän muita puhujia ovat THL:n Tutkimusprofessori Mika Gissler, Asumisen mieli -hankkeen projektikoodinaattorit Saara Autio ja Nina Vehkakoski, asiantuntijakoordinaattori Marja Snellman-Aittola Suomen Mielenterveysseurasta, ONNI-hankkeen projektipäällikkö Hanna-Kaisa Kostet ja kokemusasiantuntija Susanna Huikkola. 

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Olet tässä