Ajankohtaista

Sosiaalibarometri mittaa tänä vuonna asumista – nuorten avuksi asumisneuvontaa ja -ohjausta

Nuoren koti - kullan kallis

Kun ajatellaan tukea tarvitsevia ihmisryhmiä, ajatellaan yleensä vanhuksia ja lapsia. Silti uusi Sosiaalibarometri kertoo, että nuoret ovat toisiksi suurin asunnottomien ryhmä. Hyvät neuvot ovat kalliit – ja juuri niitä tutkimuksessa pohditaan. Mitä pitäisi huomata nuorten elinoloista, jotta tie ei kallistuisi pystyyn jo aikaisessa vaiheessa?

Vuosittain julkaistava Sosiaalibarometri julkaistiin jälleen 19.4. Tämän vuoden Sosiaalibarometri keskittyy erityisesti tarkastelemaan neljää aihealuetta, joista yksi on asuminen ja toimeentulo. Ääneen pääsevät sosiaali- ja terveydenhuollosta vastaavien johtajien lisäksi ensimmäistä kertaa myös kuntien sosiaalityöntekijät, jotka tuntevat asiakastyön todellisuuden.

Asioista päättävät johtajat näkevät sekä ongelmatilanteet että niihin vaikuttamisen keinot hiukan eri tavalla kuin asiakkaiden pulmia käytännössä ratkovat sosiaalityöntekijät. Siksi ratkaisuehdotuksetkin ovat kiinnostavalla tavalla erilaisia.

Nuoret toisiksi suurin asunnottomien ryhmä

Asunnottomuus on saatu vähenemään koko Suomessa. Silti juuri nuoret näkyvät asunnottomuustilastoissa. Joka neljäs yksinelävä asunnoton on alle 25-vuotias nuori – ja määrä on kasvussa. Suurin osa asunnottomista elelee tilapäisesti tuttavien tai sukulaisten luona. Tämän tyyppistä asunnottomuutta kohtaavat erityisesti nuoret muuttaessaan paikkakunnalta toiselle opiskelun, työn tai seurustelukumppanin perässä – tai ihan vain lapsuudenkodista pois muuttaessaan. (ARA 2016b.) Muuttoliike pääkaupunkiseudulle on niin voimakasta, että se asettaa asunnottomuuden ehkäisyn jatkuvaan paineeseen.

Asiantuntijoiden arvioiden mukaan nuoret ovat päihteidenkäyttäjien jälkeen suurin yksittäinen asunnottomien ryhmä. On huolestuttavaa, että nuoret, joiden työura on vasta alkutaipaleellaan, ovat näin yliedustettuina asunnottomien joukossa. Olisi hyvä pohtia polkua lapsuudenkodista omaan ensimmäiseen kotiin. Jos asumishistoria on ollut jo lapsuudenkodissa katkeileva, tarvitsee nuori asunnon lisäksi tukea, jotta kerran saatu asunto ei jää pian entiseksi.

Tarvitaan ohjausta asumiseen

”Tärkeintä on asumisneuvonnan tyyppinen työ. Konkreettinen kädestä pitäen apu ihmisille, jotka asuvat ylikalliissa tai maksavat vuokrat aina miten sattuu. Halvempaan asuntoon vaihdon helpottaminen on myös tärkeää.” (Sosiaalityöntekijä)

Ensisijaiseksi asumisen ongelmiin puuttumisen keinoksi nimetään tutkimuksessa asumisen ohjaus. Jopa 27 % vastaajista pitää juuri neuvomisen ja ohjauksen vaikutusta olennaisena.

Nuorisoasuntoliiton paikallisyhdistykset tarjoavat kaikille NAL:n asukkaille asumisneuvontaa, jonka tarkoitus on opastaa nuoria ensimmäisen oman kodin pitämiseen liittyvien asioiden, kuten kunnossapidon, vuokranmaksun ja esimerkiksi sopimusten kanssa. Tarjolla on myös tiiviimpää tukea, asumisohjausta, joka on tarkoitettu nuorille, joilla jo ennestään on ongelmia asumishistoriassaan. Ilman tällaista tukea moni nuorista ei pärjäisi itsenäistymisen haastavassa vaiheessa. Siksi onkin hienoa, että sosiaali- ja terveysalan johtajatkin näkevät tuen tarpeen – ja toivon mukaan myös reagoivat siihen.

Kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja

Ilman kohtuuhintaisia asuntoja ei asunnottomuusongelmaa saada ratkeamaan. Sosiaalibarometrissä haastatellut näkevät edullisten vuokra-asuntojen lisäämisen aivan välttämättömänä. Asuntojen määrän lisäämistä korosti yli viidennes sekä sosiaalityöntekijöistä että sosiaali- ja terveysjohtajista.

“Asuntopolitiikka syrjii itsenäisesti asuvia ja pienituloisia. Tukitoimet ovat hampaattomia, ellei saada kohtuullisen vuokran asuntoja yksin asuville huomattavasti lisää. Pätäkkää joutuu latomaan pöytään ellei vuokria saada alas. Vuokrat tulisi maksaa asumistuesta ja toimeentulotuesta suoraan vuokranantajille.” (Sosiaalityöntekijä)

Sosiaalityöntekijät toivat ilmi myös konkreettisia keinoja tukea asumista, kuten kotikäynnit ja välitystilit, joiden kautta sosiaalitoimi hoitaa henkilön vuokranmaksun. Ihmisen kohtaaminen korostui vastauksissa, sillä myös sosiaalinen isännöinti ja asunnon etsimiseen annettava apu mainittiin toimivina tukikeinoina. Asumisen korkea hinta nousi ongelmaksi erityisesti suurissa kaupungeissa toimivien henkilöiden vastauksissa.

Kokonaisuudessaan sosiaali- ja terveysalan johtajien ja sosiaalityöntekijöiden näkemys oli, että asumisen tueksi tarvitaan asumisohjausta ja -neuvontaa, että kohtuuhintaisia asuntoja on saatava lisää ja että ihminen on kohdattava, jotta häntä voidaan auttaa.

 

Kaikki lainaukset Sosiaalibarometristä 2016. Tutustu koko tutkimukseen Sosten sivuilla.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Olet tässä